Hän kaatoi lattialle sen
minkä oli koonnut ja
piirsi sille ääriviivat
Kauniit, mustat rajat
keskelle harmaata parkettia
Ympärillä varoituksia
pakene, pakene
älä katso taakse
ei hänkään olisi katsonut
Metsän suojassa hän
sylki elämänsä sammalmattoon
ja jäi odottamaan koska hänet
korjataan
Orjantappura-aidan takana maatuva
keijukainen, hän olikin
ei kukaan koskaan saanut tietää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.