Nytkähdä niin tiedän
että hengität ja olet
yhä siinä odottamassa
Ole minulle se kroatialainen
tai ehkä se hymyilevä
poikanen vastaanotosta
Anna sen putken olla
ja teethän voitavasi
elä, elä minulle
Kosketa varovasti
sattuuko, ei satu
se kestää vain hetken
Särisevä valo särkee
jäseniin ja uuvuttaa
valkoisissa lakanoissa
Olet kääriytynyt kipuun
mutta kohta kaikki on ohi
ja jäljellä on enää tyhjyys
ja lapionvarsi
Älä huoli, anna olla
nytkähdä niin vielä hetkisen
olet täällä, tässä elämässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.