Teljet itsesi minuun remmein
jotka kihelmöivät selkääni
salpaavat hengitykseni
saavat minut voimaan pahoin
Sinussa on voimaa
mitä en voi ymmärtää
olet liian näkymätön
ymmärtääkseni
Minua sattuu kun sinä tahdot vallata
tahdot olla jo luonani
minä en tahdo sinua
pysy vain
Olisit hetken poissa
saisin viimein hengittää
Sidon sinut huolella ja hyppään
alas untuvavuoriltani
tuntuu että halkean
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.