Kaipasitko koskaan kotiin

Sinä muistit kyllä minne mikäkin kuului
missä hukuttiin huokauksiin
missä kyyneleet virtasivat

Osasit yhä satuttaa
satutit kyllä, avasit haavoja
mutta et onnistunut turmelemaan
haavat parantuvat aikanaan
mutta hajonnut mieli
se ei muutu ehjäksi ilman
oikeaa kokoajaa

Luulit minun taipuvan
sinun valtaasi jälleen kerran
tahdoit minun olevan se sama
nainen johon rakastuit
silloin vuosia sitten

Kaipasitko koskaan kotiin
kun nukuit Hänen käsivarsillaan
järsit niitä pisamia hampaillasi
sanoit Hänen olevan juuri se

Mitä Hän on sinulle
makaat sylissäni itkien
välillä kantaen minut untuvavaltakuntaasi
luuletko etten minä ole muuttunut
luuletko etten maista suurta valhetta

Kaipasitko koskaan kotiin
päätöksesi jälkeen
lähdit Hänen matkaan jättäen minut istumaan
keittiön pöydän ääreen

Olen jopa polttanut ne verhot joihin
imeytyi kyynelieni valtameri
ja silti sinä luulet että minä jätän taakseni kaiken
ja aloitan kaiken uudelleen

Maanantai

En osannut odottaa sitä hiljaista
vaimeaa kahinaa eteisessä
en osannut odottaa tuttua suhinaa
kävellessäsi kohti minua

Sinä yllätit minut keskellä yötä
odottaen armahdusta
valahdit käsilleni, anelit armoa

Missä on se armo jota minulle annettiin
ensin avattiin auki, hakattiin
jätettiin lojumaan olohuoneen parketille

Tallottiin vasten helmikuista pakkasta
sullottiin astiakaappiin odottamaan
tukahdutettiin tyynyllä, joka tuoksui sinulta

Sinun hellä kätesi minun kädessäni
kultainen tukkasi rinnallani
nyt oli minun vuoroni
laulaa lauluja niistä naisista

Aikalainen

Joskus sitä itkee niin ettei tahdo edes 

peittää kasvojaan käsillään

joskus sitä suree niin että toivoo

jonkun näkevän

Minä näytin kaiken sinulle

paljastin kaiken

alaston vartalo vasten alastomia ajatuksia

Kylmä hengityksesi paljasti ettet sinä surrut

sinä murrut, sinä turrut

sinä et sure

tunnet tuskaa, muttet nuole

haavojasi

Katoat yhä uudelleen

kerrot että kuuntelet

sanat kaikuvat talossani

sinä olet pahoillasi

Niinhän sinä sanot aina

Kerran yössä

Ehken osaa sanoa
mitä haluan mitä tunnen
tiedän kuitenkin että
kerran yössä maailma kääntyy
kieppuu putoaa

Ravistelin sinut lakanoistani
piilotin häpeän linnakkeeseen
tyynysi tuoksui unelta
jota toivon nähneeni
joka yö joka yö

Sinä lennät, kohoat kattoon
vaikka selkäsi lepää untuvapedillä
sinun kätesi minun kädessäni
tämä on virhe joka toistuu

Minä tahdot sinut ulos
sinä tahdot lähteä
silti tuntuu että kerran yössä
meidän maailmamme kohtaavat
emmekä osaa olla
ilman