Kaikuu ääni

Rakkaus, sinä sanoit
vain sillä on väliä

Usko, sinä sanoit
vain sillä on väliä

Toivo, sinä sanoit
vain sillä on väliä

Enkä minä enää tiennyt,
mihin uskoa

sillä kaikki, mihin uskoin,
olit sinä

ja sinä sanoit, että
vain sillä oli väliä

Eräänä iltana

Taivas löi eteen sinivalkoisen peitteensä
ja antoi sinulle hetkeksi toivoa
kaikki ei olekaan harmaata,
se sanoi

Et kuitenkaan voinut uskoa
että olisit todella parantunut
voisit viimeinkin nähdä
värit ja äänet

Kirkas taivas, seitsemäs

Ja niin sinä avasit oven
ja jätit sen raolleen
halusit, että lähden perääsi

mutta sen sijaan suljin oven
laskin avaimen lattialle
ja katosin ulos ikkunasta

Syntymämerkki

Otsassasi lepää lauantain autuus
ja kyljellesi on laskeutunut
vertasi himoava kyyhky

Silmäripsillesi on laskeutunut
pölyä menneistä päivistä
ja suusi on sinetöity langalla

Lakana viiltää selkäsi herkkää ihoa
ja kätesi tunkeutuvat läpi patjojen
sunnuntaiaamunkoitto on ovella

Salaisuuksia aamupalaksi

Ja radiosta soivat samat sävelet
kuin muinakin aamuina
Tulikuuma vesi kaatui syliisi
mutta tiedämme kumpikin

ettei se ollut vahinko

Aamutakkisi sininen helma roikkuu
lattiassa, joka on jäänyt jalkoihin
jo vuosia sitten
Aamuaurinko nousee

niin kuin ennenkin

Ja minä pyöritän posliinikupissa hopealusikkaa
ja toivon, että elämäni kimalle
katoaisi pohjaan, kasautuisi kokoiksi

sinusta ei taaskaan ole kuulunut

Ehkä me kaikki syömme salaisuuksia
juomme valheita, ja annamme ylen
sinun taakkasi ei paina selkääni
eikä minun salaisuuteni sinun kurkkuasi purista

Surmavirsi

Ja sinun huulillesi muodostui

yötäkin mustempi perhonen

jonka siivet iskivät tyhjyyttä

Ei löytynyt verta kuolevalle kansalle

ei huutavalle hengähdykselle

Ja sinun selkääsi kasvoivat siivet

joissa ei ollut voimia

variksensulkia

Mekkosi reuna paloi kuparipitsiksi

mutta jalkasi nousivat 

taivaisiin

Keihäät iskivät solisluihin

ja ytimessäsi paloi tuli

Ja sinun elämäsi paloi

kirkkaampana kuin keskikesä

Lisää

Haarniskan taakse kätkeytyy
totuus ja vale
yhteen nivoutuneina

Huomenna kerrot minulle
etten ole mitään
muttet usko itsekään

Nyrkkiisi on naulattu
elämän kahvat
voit avata, muttet sulkea

Älä toivo liikoja
sillä totuus ei koskaan
ole valhetta kauniimpi

Ehkä hän ei olekaan

Hän on peilissäni
joka aamu, joka ilta
joka päivä, joka yö

Hän on haamu
jolla ei ole nimeä

Hän on vahvoja ääriviivoja
sointuvia silmäripsiä
kulmikkaita katseita

Hän katselee minua
peilistäni
hän katselee

Hän on toivoton
näkymätön, ei vaaraton
koskettaa, satuttaa
ääriviivoja

Hän on minussa
peilikuvassani
sielussani, huulissani
ihossani

Hän on minä
en osaa sanoa

Happi

Raatelit sormesi verille
yrittäessäsi paeta minua
minä tiedän, miten sinut
saadaan aina takaisin

Enkä minä ole sinulle Jumala
en edes puolikas
olen sinulle ilmaa
myrkyllistä

Turhaan sinä hengität
turha sinun on esittää
tiedän, ettet ole hengittänyt
pitkään aikaan

Sinä

Katseessasi on kultahippusia
jotka salaa liuotan auraasi
hohdat kesäyössä

Sormiesi päissä kasvaa metsä
jonne katoat kun pelko valtaa
luusi

Ja sinne sinä menet
niin kuin et näkisikään minua
minä en kuulu sinun
kultakatseeseesi