Tupakansavu syöpyi posliiniseen kahvikuppiin
ja poltti siihen syntymämerkin
eikä sellaista naista oltu koskaan nähty
Ruusunpunaiset huulet, mustat silmät
muttei sielua
ei sielunhenkäystäkään
Savukeholkki sirossa kalpeassa kädessä
hohti tien kohti umpikujaa
missä ei ollut ketään
jolle hän olisi esittäytynyt
Hän oli niitä naisia
sellaisia joita ei ollutkaan
Kasvoissaan hän piti holviaan
jonne oli piilotettu painonsa arvoinen
salaisuus, joka ei koskaan
ollutkaan salaisuus
Paljas selkä vasten marmorikuulia
kasvot kohti jääkylmää maailmaa
kyynelissä virtasi korkeajännite
ja suussa maistui floorihappo
Hän oli niitä naisia
sellaisia joita ei ollutkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.