Maidonvalkea sametti vasten kosteaa kalliota
viiltelee, satuttaa, hermosärkyä
hän uppoaa, uppoaa
Kaislikossa tuoksuu kuolema
ja ääni särkee
miksi hän kuuntelee
vaikka punaista valuvat kasvot
Hiekka hukkuu aaltoihin
mutta kukaan ei kuule
avunhuutoja, ei ääntäkään
Siinä on se kokonaisuus
jolle annoit nimen
ja jolta sait vain
huomion, et hetkeä enempää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.