Tiedän, että moni kirjoittaa runoja. Ja kaikki ovat loistavia runoilijoita, sillä ei ole olemassakaan huono tai edes hyvää runoa; kaikki runot ovat kauniita, rumia ja järjettömiä ja heijastavat hyvin paljon kirjoittajaansa. Jokainen runo on uskomaton taideteos ja ihailen jokaista, joka vuodattaa ajatuksiaan kielikuviin ja tajunnanvirtaansa. Runous on aika hieno asia, kannattaa kokeilla kirjoittamista.
Mutta sitten pohtimaan inspiraatiota. Mistä sitä saa? Olen monia vuosia kirjoitellut runoja, viime aikoina hyvin vähän ja todella harvoin, mutta nyt viime periodissa meillä oli kurssi, joka koski pelkkää runoutta. Sisäinen runoilijani nousi feenikslinnun lailla tuhkista ja valaisee koko maailmani ihastuttavalla inspiraatiollaan. Suurena innoituksenani on ollut Sanna Karlström - hän on uskomaton runoilija. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa runoja; ne ovat niin koruttomia, mutta niin täynnä sisältöä. Jos ette ole lukeneet niin suosittelen erittäin lämpimästi hänen Taivaan mittakaava -teostaan. Se, jos mikä on aivan uskomaton teos.
Itse kirjoitan runoni näin:
- Teen heti otsikon: se antaa minulle suurimman inspiraation, kirjoitan ensimmäisestä mieleen juolahtaneesta sanasta, josta sitten muuntelen itseäni miellyttävän sanan. Olen vasta aloittelija ja siksi, en pohdiskele niin paljon merkityksiä, kunhan kirjoitan ja annan sanojen tulla. Harvoin joudun kumittamaan mitään.
- Kirjoitan: annan sanojen tulla ja olla. En poistele, sensuroi sillä niin uskon olevan parhainta.
- Luen runoni: jos en ole tyytyväinen, en julkaise mutten myöskään muokkaa. En tahdo julkaista runoa, josta en pidä mutta en tahdo myöskään muokata sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.