En tahdo katsoa
sieluusi, sillä peilistäsi
ei näe takaisin
Nouse ja ota vettä
niele ja kerro minulle
miten paljon kirveleekään
juoda elämää
Ei sielusi ole peili,
se on samettia,
josta ei saa selkoa
Nouse ylös ja hengitä
keuhkot täyteen
pisteliästä uskontoasi
jolla ei ole Jumalaa
Onko siellä jotakin
mistä ottaa kiinni
vai johtuuko se minusta
etten tunne enää
Astu veteen
ja tunne polte kantapäissä
huuda, itkethän
haluan nähdä elämää
Roiku kelloissa
mutta unohda aika
laahusta hiekkakäytävää
ja haista elämä
En tahdo katsoa
sieluusi, sillä peilistäsi
ei näe takaisin
kasvosi heijastuvat takaisin
sameasta lätäköstä
jossa ui niitä
jotka eivät kutsu tätä
elämäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.