Ja eilen sinä et ollut enää
se joka oli siinä ollut
et nähnyt hiuksiesi takaa
sadetta etkä aurinkoa
Enkä minä ollut enää
se joka olin ollut
minä näin taivaan mutten
sen jälkeläisiä
Aurinkotuuli vasten korkeita kasvojasi!
Paikkaa se paikoin!
Minä rukoilen sinua!
Sinä et enää ole
et ole enää ollenkaan
Jolene, Jolene
Ja tänään meistä kumpikaan ei
tahdo enää olla niitä toisia
varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.