Lumi kasaantuu luomillesi
kuurasta sinä olet tullut
kellossa tikittää vuosisata
jolle et koskaan syntynyt
Mustekynällä piirretyt silmät
hiilihipiäsi ja valkoinen iho
karisee tuhka pois otsalta
mutta merkki jääköön poskillesi
Käsissäsi tuhansia pisaroita
jotka eivät kasta, kylmetä
niistä tulee aavikon hiekkaa
pölyä, jota hengität
Takanasi seitsemän silmää
tarkkailevat kaulapuitasi
joissa oksat lentävät
yli amorinkaaren
Kahvikupin reunalle jäi
syreenihuuliesi jälki
sinisessä lautasliinassa
on piilossa syyllisyys
Untuvapedissä pyörit
höyhentuulia etsien
linnuista muodostuu unitodellisuus
mutta uni ei tule koskaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.