Sinä ja minä

Ja eilen sinä et ollut enää
se joka oli siinä ollut
et nähnyt hiuksiesi takaa
sadetta etkä aurinkoa 

Älä toivo liikoja
sillä totuus ei koskaan
ole valhetta kauniimpi
totuus on unihalvaus hereillä

Ja tänään meistä kumpikaan ei
tahdo enää olla niitä toisia
varten.

Tänään jokin muuttui

sinä kerroit totuuden:

hän oli niitä naisia

jotka vievät eivätkä pyydä

Sinä vain seisoit portailla

varpaat reunalla

odotit sitä hetkeä

jolloin käänsin selkäni

Raatelit sormesi verille
yrittäessäsi paeta minua
minä tiedän, miten sinut
saadaan aina takaisin

ja silti vuosien jälkeen luulet

etten minä tiedä sinusta mitään

sinä katsot ulos ikkunasta

toivoen ettet koskaan katoa

minä toivoin sinulle

sitä mitä itsekin olin saanut

Silti sinä palasit samaan
puiseen taloon
jonka onkaloissa piileksii
kaikki se, mikä hajotti meidät

ja niin kauan on ollut hiljaista

hän kysyy, missä Sinä olet
minä kerron ettei tässä talossa
Sinua koskaan ollutkaan