Välillä runosuoni pulppuaa oikein kunnolla! Tekstiä syntyy ja harva se päivä tulee joko postausta tai kirjoituksia omaan "pöytälaatikkoon". Välillä taas on niin hiljaista kuin olla ja voi. Mitään inspiraatiota ei tule. Nyt runosuoneni on ehtynyt ja olen keskittynyt kirjoittamaan fanficcejäni - ikuisia lempikirjoitelmiani.
Ficcejä, tai niiden raakileita ja alkukappaleita syntyy koko ajan. Avaan jatkuvasti uusia tekstikenttiä ja annan sanojen vain ryöpytä. En kirjoita kuitenkaan enää yhtä elävästi kuin ennen ja välillä kaikki on työn ja tuskan takana. Välillä nautin kirjoittamisesta täysin rinnoin, mutta hetken kuluttua en. Sanoja ei synny, tarinat päästäni eivät siirry Wordiin. Ei luonnistu.
On vaikeaa olla pöytälaatikkokirjailija. Kirjoittamisen vaikeus on kova, vaikkei ole deadlinea eikä vaatimuksia. Eikä kukaan lue kirjoitelmiani. Mistä siis kenkä puristaa? Sitä on aika vaikea sanoa, mutta taas toisaalta ehkä mun sisäinen kirjailijani käskee rauhoittumaan. Älä kirjoita, jos ei siltä tunnu. Kirjoittamisen tarkoituksena on lievittää stressiä, ei pahentaa sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.