Ehken osaa sanoa
mitä haluan mitä tunnen
tiedän kuitenkin että
kerran yössä maailma kääntyy
kieppuu putoaa
Ravistelin sinut lakanoistani
piilotin häpeän linnakkeeseen
tyynysi tuoksui unelta
jota toivon nähneeni
joka yö joka yö
Sinä lennät, kohoat kattoon
vaikka selkäsi lepää untuvapedillä
sinun kätesi minun kädessäni
tämä on virhe joka toistuu
Minä tahdot sinut ulos
sinä tahdot lähteä
silti tuntuu että kerran yössä
meidän maailmamme kohtaavat
emmekä osaa olla
ilman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.