Verhoissasi kuiskii toinen elämäsi
muistot vilisevät kukkakuosissa
huokuvat keittiönpöydästä
Uusi omaisuus ei tuo uutta elämää
se ei poista vanhaa
se ei helpota
Osat ovat päälaellaan
sinä makaat parketilla
minä hukuttaudun valoon
joka pyrkii sisälle ikkunoista
Sinun äänesi vapisee
Jolene, Jolene
olisit voinut miettiä
ennen kuin avasit oven toiselle
Rakastuin tähän runoon! Siinä on jotain arkipäiväistä, verhot, keittiönpöytä, omaisuus, mulle tulee mieleen hiljaisuus, jossa ajatukset kuitenkin huutavat väärän päätöksen jälkeen. Ja kuitenkin arkipäiväisyys on kaukana, kun runosta huokuu uuden elämän aloitus, uusi aika kahdelle ihmiselle.
VastaaPoista