Valkoinen puuvilla kutittaa
lattia on yhtä kylmä kuin ennenkin
tänään se sattui tavallista enemmän
se kylmäsi, kirveli
Menin pumpulilla täytettyyn ammeeseen
ja kylvin iltaan saakka
katselin ulos pienestä ikkunasta
toivoen näkeväni jotakin
Olen viime ajat uskonut
toivonut, pelännyt, kuollut
Olen tahtonut tavata
syyttää, valehdella, itkeä
En osaa valehdella sinulle
en aiokaan
en sano
Seinäkello seinällä kertoo
etten minä enää välitä
osat ovat vaihtuneet
sinä sukellat pumpuliin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.