Makasin untuvasängyssä jalat kohti taivasta
odottaen että yö vaihtuisi
aamu-usvaan
Silmissäni vilisi
kaikki ne kaupungit
joihin emme lähteneetkään
Yhä sinun henkesi
odottaa eteisessä
anteeksiantoani
Olen saanut sinulta
niin monia kirjeitä
Olen antanut sinulle
tyhjiä vastauksia
Luuletko sinä oikeasti
että antaisin anteeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.