En tiedä, oletko koskaan edes minua kuullut.
En tiedä, oletko se joksi sinua luulen.
Sinä et ole enää se.
Sinä et käytä pisteitä, et pilkkuja.
Minä päätän lauseeni.
Minä olen tässä ja nyt.
Sinä olet päättymätön.
Enkä minä saanut sanoa.
En sanonut sinulle koko totuutta.
En voinut.
Jos sulatit vuosiesi pisamat
ja avasit elämäsi arvet.
Pelkäsin, ettet koskaan
tulisi ymmärtämään.
Enkä minä saanut sanoa.
Että rakkaus kuolee hiljalleen.
Kyllä minä sinua kaipaan.
Se sattuu enemmän kuin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.