Minä kommunikoin hänen kanssaan
naputan paneeliseinää
jonka takana piileksii toinen elämä
Hän naputtaa takaisin
monta pientä koputusta
yöllä hän kurkistaa lattialistan raosta
Niin kauan on ollut hiljaista
hän kysyy, missä Sinä olet
minä kerron ettei tässä talossa
Sinua koskaan ollutkaan
Tukin lattialistat ja parkettilattian
sinun kirjeilläsi, sytytän tulen
jotta edes hetken ajan
minulla olisi lämmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.