Ja sinä iltapäivänä sinä
kutsuit tätä murheiden taloksi
taloksi johon sinä et enää kuulu
Enkä ymmärrä miksi sinä välität
sinä lahotit tämän talon perusteet
ja poltit ne kauniit pitsiverhot
Kaikesta huolimatta sinä vain
tulit aina uudelleen koputtamaan
murheiden talon valkoista ovea
Sinä tulit salassa
odotit saavasi salaisuuksia
joita voisimme jakaa
samalla kun ovikello soi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.