Sinä muistit kyllä minne mikäkin kuului
missä hukuttiin huokauksiin
missä kyyneleet virtasivat
Osasit yhä satuttaa
satutit kyllä, avasit haavoja
mutta et onnistunut turmelemaan
haavat parantuvat aikanaan
mutta hajonnut mieli
se ei muutu ehjäksi ilman
oikeaa kokoajaa
Luulit minun taipuvan
sinun valtaasi jälleen kerran
tahdoit minun olevan se sama
nainen johon rakastuit
silloin vuosia sitten
Kaipasitko koskaan kotiin
kun nukuit Hänen käsivarsillaan
järsit niitä pisamia hampaillasi
sanoit Hänen olevan juuri se
Mitä Hän on sinulle
makaat sylissäni itkien
välillä kantaen minut untuvavaltakuntaasi
luuletko etten minä ole muuttunut
luuletko etten maista suurta valhetta
Kaipasitko koskaan kotiin
päätöksesi jälkeen
lähdit Hänen matkaan jättäen minut istumaan
keittiön pöydän ääreen
Olen jopa polttanut ne verhot joihin
imeytyi kyynelieni valtameri
ja silti sinä luulet että minä jätän taakseni kaiken
ja aloitan kaiken uudelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.