Osasin odottaa sitä puhelua
osasin odottaa totuutta
tiesinhän minä ettet sinä oikeasti
osannut olla jättämättä jälkiä
Minä kuuntelin jokaisen syytöksen
minä hymyilin kirpeässä kevätilmassa
leijuin pilvissä sillä viimeinkin
sinä jäit kiinni
Mutta minä en tahtonut paljastaa
että se kaikki todellakin oli totta
minä tahdoin leikkiä hieman kauemmin
odottaa ettet enää pääse ylös
Minä tahdon että tulet syliini
tahdon sinun purkautuvan
tahdon antaa sinulle sen mitä kaipaat
Mutta sen sijaan minä itkin
minä vuodatin kaiken ja toivoin
että hän uskoisi
tahdoin hänen uskovan minun sanoihini
minä kerroin kaiken, jokaisen murusen
Ja sitten hiljaisuus ja naksahdus
ei enempää
minä toivoin jotain enemmän
minä tahdoin jo elää
Aamuyöllä minä paljastin kaiken
mutta kukaan ei uskonut
siinä sinä olit aina onnistunut
totuudesta huolimatta sinä olit aina oikeassa
ja toista naista ei uskota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.