Joskus sitä itkee niin ettei tahdo edes
peittää kasvojaan käsillään
joskus sitä suree niin että toivoo
jonkun näkevän
Minä näytin kaiken sinulle
paljastin kaiken
alaston vartalo vasten alastomia ajatuksia
Kylmä hengityksesi paljasti ettet sinä surrut
sinä murrut, sinä turrut
sinä et sure
tunnet tuskaa, muttet nuole
haavojasi
Katoat yhä uudelleen
kerrot että kuuntelet
sanat kaikuvat talossani
sinä olet pahoillasi
Niinhän sinä sanot aina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.