En osannut odottaa sitä hiljaista
vaimeaa kahinaa eteisessä
en osannut odottaa tuttua suhinaa
kävellessäsi kohti minua
Sinä yllätit minut keskellä yötä
odottaen armahdusta
valahdit käsilleni, anelit armoa
Missä on se armo jota minulle annettiin
ensin avattiin auki, hakattiin
jätettiin lojumaan olohuoneen parketille
Tallottiin vasten helmikuista pakkasta
sullottiin astiakaappiin odottamaan
tukahdutettiin tyynyllä, joka tuoksui sinulta
Sinun hellä kätesi minun kädessäni
kultainen tukkasi rinnallani
nyt oli minun vuoroni
laulaa lauluja niistä naisista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.