Ja radiosta soivat samat sävelet
kuin muinakin aamuina
Tulikuuma vesi kaatui syliisi
mutta tiedämme kumpikin
ettei se ollut vahinko
Aamutakkisi sininen helma roikkuu
lattiassa, joka on jäänyt jalkoihin
jo vuosia sitten
Aamuaurinko nousee
niin kuin ennenkin
Ja minä pyöritän posliinikupissa hopealusikkaa
ja toivon, että elämäni kimalle
katoaisi pohjaan, kasautuisi kokoiksi
sinusta ei taaskaan ole kuulunut
Ehkä me kaikki syömme salaisuuksia
juomme valheita, ja annamme ylen
sinun taakkasi ei paina selkääni
eikä minun salaisuuteni sinun kurkkuasi purista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.