keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ehkä hän ei olekaan

Hän on peilissäni
joka aamu, joka ilta
joka päivä, joka yö

Hän on haamu
jolla ei ole nimeä

Hän on vahvoja ääriviivoja
sointuvia silmäripsiä
kulmikkaita katseita

Hän katselee minua
peilistäni
hän katselee

Hän on toivoton
näkymätön, ei vaaraton
koskettaa, satuttaa
ääriviivoja

Hän on minussa
peilikuvassani
sielussani, huulissani
ihossani

Hän on minä
en osaa sanoa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.