Jätit jälkeesi seitinohuita jalanjälkiä
seurasin sinua vaatekomeroon
mutta olit kadonnut pölyksi
Sinun silmistäsi katsoi Hän
jonka olin luullut kadottaneeni
Hänestä huokui yö usvaa
kuin pumpulia kämmenillä
Ja sitten Hän pyysi
että antaisin hänelle jotain
mitä kukaan ei voisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.